Kirja-arvostelu Kristityn Vastuussa 17.12.1992  
 
  

Francis Fukuyama on kirjoittanut "Marxin jälkeisen vuosituhannen ensimmäisen kirjan", arvioi The Washington Post.  

Historian loppu! - Liberaali demokratia, modernin tieteen luoma hyvinvointi sekä näiden vääjäämätön leviäminen ovat taikasanat, joilla Fukuyama saa historian päättymään. Kokemukset edistyksestä ovat ristiriitaisia, mutta Fukuyama on vahva uskossaan. Eläähän länsimainen ihminen hyvinvoinnissa, jolle ei löydy vertaa historiassa. Huolimatta kommunistiblokin pesänjaosta tai muista alueellisista kahakoista, Fukuyaman universaali demokratia voittaa vääjäämättömästi alueita totalitaristisilta hallituksilta.  

Kansan valtuutus  

Demokraattisen hallituksen valta perustuu oikeutukseen hallita keinoin, jotka "tuntuvat" kansalaisten maailmankuvasta käsin oikeilta. Ylivaltaa harjoittavalta sen sijaan puuttuu oikeutus kansan edessä ja siksi sillä on oltava valvontansa tukena eliittijoukko.  

Neuvostohallitus vaati oikeutuksensa tunnustamista sillä perusteella, että se pystyi sen avulla suomaan kansalaisilleen korkean elintason. Totalitarismin lopputavoite ei ollut vapauden riisto vaan kansalaiset piti saada pelkäämään vapautta ja hyväksymään kahleittensa hyvyys. Kehityksen pysähtyessä neuvostohallitusta tukevan eliitin asenne kuitenkin lopulta muuttui. Fukuyaman mukaan kommunistisen totalitarismin keskeisin epäonnistuminen oli "ajattelun valvonnan epäonnistuminen". Kenraalit voivat vielä palata hetkeksi valtaan, mutta "demokratia on nykymaailmassa ainoa oikeutettu vallan lähde" ja demokratian idea on säilyvä myös Venäjällä.  

Kansakuntien vankkurit ovat saapumassa, yksi toisensa perään - vuosisatojen uuvuttavan erämaataipaleen jälkeen - "suojaisaan kaupunkiin". Tuntuu kuin olot eivät voisi tästä enää merkittävasti parantua. Hyvinvoinnilla on kuitenkin hintansa. Tasa-arvoisuuteen perustuvan liberaalisen demokratian kansalainen, "viimeinen ihminen" on "liberalismin perustajien opetuksia seuraten luopunut ylpeästä uskostaan oman minuutensa ylivoimaiseen arvoon ja korvannut sen mukaviin oloihin suojautumisella". Samalla hän on irtoamassa juuristaan, jotka varsinaisesti loivat tämän demokratian.  

Hallitukset pakon edessä  

Demokraattisten maiden teknologinen etevämmyys vaikutti ratkaisevasti kommunistisen utopian haihtumiseen, sillä säilyttääkseen poliittisen itsemääräämisoikeutensa, valtion on aina omaksuttava voittoisan naapurinsa käyttämät tekniset menetelmät, toteaa Fukuyama ja vyöryttää esiin sarjan suurvaltoja, joiden ainoaksi mahdollisuudeksi modernin lännen edessä jäi avata maansa korkeamman teknologian omaaville maille. Näin kävi Pietari Suuren Venäjälle, Turkille, Egyptille ja Japanille. "Vaikka sota viekin valtioita tuhoon, se pakottaa ne hyväksymään modernin teknisen sivilisaation ja sitä kannattelevat yhteiskunnan rakenteet."... "Kehittyneimmät maat ovatkin kiistatta myös menestyneimpiä demokratioita". 

Historian "suuntautuneisuus" demokraattiseen kehitykseen selittyy Fukuyamalle modernin tieteen ansioksi. Tämän "modernin luonnontieteen logiikaksi" nimetyn prosessin tarkkailu johtaa kuitenkin selittämään demokratian kehitystä vain taloudellisilla tekijöillä, "mutta tässä ei ole kaikki".  

Lopulliseksi tekijäksi nousee ihmisyksilö ja Fukuyaman ihmistuntijoiksi ja näkijöiksi mm Platon, Hegel ja Nietzsche. Hegeliä edeltävät ihmiskuvat ovat miltei poikkeuksetta pitäneet ihmisluontoa pysyvien ominaisuuksien, intohimojen, halujen, kykyjen ja hyveiden yhdistelmänä. Mutta Hegel koki, että "ihminen on vapaa luomaan oman luontonsa".  

Oli Hegel oikeassa tai väärässä, ihmisluonteelle on kiistatta tapahtunut jotain viime vuosisatoina. Ranskan vallankumousta ja saksalaisen yksilön heräämistä tarkkaillut Hegel suorastaan jumaloi tuota muutosta. "Olemme tärkeän aikakauden kynnyksellä, kuohunnan ajan, jolloin henki tekee harppauksen eteenpäin, siirtyy pois aikaisemmasta olomuodostaan ja omaksuu uuden". Ihmiskunnan kulkemaa suunnattoman pitkää matkaa ja modernia ihmistä katsellessaan myös Nietzsche ylistää "Me olemme huipulla, me olemme huipulla; me olemme Luonto täydellistyneenä!"  

Tähän saakka - Hegelillekin - kristinusko oli koko modernin kehityksen ydin - vaikka "kristityt olivatkin itse luoneet Jumalansa ja lopulta alistuneet tämän orjaksi". "Heillä on toisin sanoen oikea käsitys vapaudesta." "Historian prosessin täydellistyminen edellytti Hegelin mukaan vain kristinuskon maallistamista."  

Moderni "läntinen" kehitys on ollut elämää helpottavan teknologian ja demokratian osalta niin huima, että Fukuyaman arviot ovat puolusteltavissa. Epäilyttävää on kuitenkin, miten demokratia kerran keksittynä säilyisi yksin sen ansiosta, että kansalaisten tarpeet vain tyydytetään.  

Näin uskoi myös Max Weber protestanttisen elämäntavan myötä syntyneestä kapitalismista. Uusi oppi piti vain omaksua. Demokratian toimivuus on tarkoitus taata oikean ohjelman lisäksi ihmisluonnon hellävaraisella manipuloinnilla.  

Turhamaisuus ja sota vai halut ja järki?  

Miten "ensimmäisen ihmisen" matka demokratiaan sitten tapahtui, siinä eroavat jo Hegel ja hänen edeltäjänsä toisistaan. Yhteiskunnan alkutilaa pidetään kaikkien sotana kaikkia vastaan. Hobbes, 1600-luvun britti, demokratia-idean isä, uskoi, ettei perimmäinen syy ainaiseen taisteluun ollut aineellisen omistuksen himo vaan yksilöiden ylpeyden ja turhamaisuuden tyydyttämisen halu. Hegel kutsui tätä tunnustuksen saamisen haluksi. Piirre oli tuttu jo Platonille, joka kutsui sitä thymokseksi ja suositteli opetusta ruhtinaiden luonteen muuttamiseksi. Hobbes uskoi vain valtion johdon kykenevän nujertamaan kansan ylpeyden. John Locke esitti edelleen, että johtaja korvataan enemmistön valtaan nojautuvalla parlamentillaja lainsäätäjillä.  

Itsesäilytysvietti ja kuolemanpelko ajoivat Hobbesin ihmistä liberaaliseen valtioon. Siellä ihmisillä oli yhteinen herra ja näin keskinäinen valtataistelu loppui. Valtio takasi lisäksi yhteisesti sovitun tasa-arvoisen toimintavapauden. Tunnustuksen saamisen halun oli väistyttävä henkensä säilyttämisen ja mukavan elämän halun tieltä. "Locken kuvaaman ihmisen ei tarvinnut olla yhteistä hyvää edistävä, ...liberaalinen yhteiskunta voisi paremminkin koostua piruista, kunhan se vain toimisi rationaalisesti"..." Mm. Yhdysvaltain perustuslakia saneli juuri Locken oppi. 

"Viimeinen ihminen elää fyysisesti turvallisissa oloissa ja aineellisen runsauden keskellä." Kun hän saavuttaa tunnustuksen ihmisyydelleen sekä aineellisen yltäkylläisyyden, "ihmisen nimen ansaitseva ihminen" katoaa maailmasta, koska hän ei enää tee työtä eikä taistele. Ihminen on tyytyväinen kuin koira voidessaan nukkna auringossa koko päivän - hänet on vain ruokittava.  

Tasa-arvon vaatimus, vapaus vai sota...?  

Hegelin mukaan miehet muuttuvat pehmeiksi ja itsekeskeisiksi myös ilman sotaa ja sen vaatimia uhrauksia. Vain kuolemanpelko kykeni vähentämään ihmisten minäkeskeisyyttä. 1.maailmansodan on arvioitu osaksi syttyneen siviilielämän tylsyydestä ja halusta palauttaa sen myötä kadonnut yhteistunto. Myös porvari voi pitkästyä elämään herrattomassa orjuudessa. Ikävystymisen ajamana hän voi ryhtyä taisteluun - jopa itse demokratiaa vastaan.  

Vaikka ja etenkin, kun Locken idea tasa-arvosta herrattomassa yhteisössä on edelleen varmistanut asemiaan länsimaissa, on syytä vilkaista Hegelin arvomaailmaa. Hegel ensinnäkin vaati, että tunnustuksenhalun, thymoksen oli päästävä suorittamaan tärkeää tehtäväänsä.  

Orjan elämässä tunnustuksen puuttuminen johti hänet haluamaan muutosta. Niinpä esimerkiksi luonnontiede ei ollut joutilaiden herrojen vaan orjien työn tulosta. Herra oli luonnostaan vapaa, mutta orjan oli saatava vapauden kokemus oman työnsä tulosten kautta. Yksi tie orjan olotilan muuttamiseen oli voittaa luonnon ylivalta - ja tässä hän onnistui. Orja ei uhmaa herraa vaan läpäisee vaivalloisen itsekasvatusprosessin opetellen voittamaan kuolemanpelkonsa ja vaatimaan oikeuttaan vapauteen.  

Anna myös tunnustus!  

Hegelille ihmismielen kehityksen avain on itsensä tiedostaminen sen kautta, että samaistaa itsensä toisen itsetietoisen minän kanssa. On saatava toisen, vertaisensa - tai itseään arvokkaamman henkilön tunnustus. Tunnustuksen on oltava kaksisuuntaista ja mitä parasta - sen on jopa riskeerattava oma turvallisuutensa toisen itsetietoisen mielen hyväksi. Ihmisistä tulee universaaleja, kun he laajentavat tunnustuksensa kattamaan kaikki ihmiset - näin syntyy myös universaali ihmiskunta.  

Tässä yhtyvät Hegel ja kristinusko. Kristitty saa tunnustuksen lähimmäiseltään - jopa omalta Jumalaltaan. "Kristinusko, viimeinen suuri orjaideologia, antoi orjalle selvän mielikuvan siitä, millaista ihmisen vapauden pitäisi olla." Mutta Nietzschen saksalaiselle tämä ei riittänyt - oli saatava tunnustus omasta paremmuudesta ja ilman Jumalaa hänestä tuli yli-ihminen.  

Edistys työssä on kristitylle armon kokemista  

Rohkeus on edellytys moniin tieteen läpimurtoihin, ei yli-ihminen, ja tässä saksalainen tiesi rajansa. Niinpä Hitleriä paenneen Einsteinin luonnehdinta neroudesta ei lähennykään voittoisaa sankaria vaan lapsen piirteitä. Myös länsimaiselle kehitykselle perustaa luonut kristitty on ollut 

Puritaanit, kuten Locken tai Weberin vanhemmat, rakensivat demokratiamme ja hyvinvointimme perustan. Meidän on kuitenkin herättävä mielihyvän humalluksesta ja uskottava Hegeliä siinä, ettei mielemme rapautuminen ole ihmisarvon mukaista. On kyse luovuutemme tulevaisuudesta - Locken rationaalinen piru ei liene luova yksilö!  

Fukuyama liittää kristityn Blaise Pascalin huimat saavutukset juuri tämän tietoiseen pidättyvyyteen mielihyvästä. Pascalissa yhtyvät myös Hegel ja Locke; Ihminen on samalla sekä ylhäinen että kurja - hän tarvitsee Sovittajaa.  

Kun Fukuyaman historian kerran pitäisi päättyä - kun tulisi käydä ilmi se, mitä liberaali demokratia itsessään on, oppi ilman sen luoneen kristinuskon henkeä ja maailmankuvaa - silloin eivät seiso tuomareina vanhempiensa Jumalan kieltäneet Hobbes ja Hegel vaan kristityt puritaanit, kuten Pascal. Mitä sanotaan tällöin meistä?  

Päiviö Latvus  

.