Muslimiyhteiskunta ja etenkin musliminaisen osa on alkanut kiinnostaa eurooppalaista viimeisen sukupolven aikana - ja talebanien yksisilmäisyys on meidät toden teolla herättänyt.
Monen muslimiyhteisön länsimaistuminen on alkanut samoina vuosikymmeninä, kun Afganistan on pala palalta siirtynyt takaisin keskiaikaan. Talebanin antauduttua, humaanista syystä, naiset saavat yllättäen edustajansa uuteen johtoryhmään.
Francis Fukuyaman visio, modernin luonnontieteen logiikka, näyttää edelleen toteutuvan. Myös muslimikansakuntien vankkurit ovat alkaneet arastellen lähestyä yksi toisensa perään suojaisaa kaupunkia, demokratiaa. Periksi antamisessa on dramatiikkaa, Fukuyaman vision mukaisesti lännen teknologisen ylivallan vuoksi. Vaikka naisen herkkyydelle ei jäänyt sijaa Osaman opissa, hänkin kapinoi jo isänmaansa demokratian puolesta.
Länsimaisen elintavan ja ihmiskuvan sijasta länsimaistuminen on tähän asti kuitenkin merkinnyt muslimille pääpainoisesti vain hyödykkeiden ja länsimaisen teknologian hankkimista.
Muslimien kaiho menneisyyteen, keskiajalle, jolloin he olivat huikeasti edellämme tekniikassa ja tieteissä, on ymmärrettävää. Historia hämmentää myös modernin eurooppalaisen. Oppikirjamme olivat useiden sukupolvien ajan muslimikulttuurin luomuksia; Avicennan ja al-Razin lääketiede ja al-Khwarizmin algebra sen kirkkaimpia helmiä.
Myös eurooppalaisen naisen vapaus ja sivistys oli 1200-luvulla vielä ummussaan, kun hänen sisarensa toimi professorina islamilaisessa yliopistossa. Muslimien rakentaman Cordoban kadut olivat kivettyjä ja valaistuja, samaan aikaan kun Lontoossa rämmittiin pimeillä ja liejuisilla kujilla. Kaikki Euroopan tarvitsema paperi valmistettiin 150 vuoden ajan muslimien paperitehtailla Espanjassa.
Muslimia, kuten Osama bin Ladenia, hämmentää se, että juuri kristityt, jotka ovat "väärentäneet alkuperäisen islamin", ovat voittaneet kilvan. Toisaalta muslimi syyttää häviöstä omaa joukkoaan täsmälleen samoin sanoin alkuperäisestä islamista luopumisesta.
Muslimitiedemiehet luopuivat todellakin ratkaisevassa vaiheessa, jollain tasolla, alkuperäisestä islamista - mutta he irroittautuivat myös kristittyjen ja juutalaisten heille kulttuurin syntyvaiheessa antamista maailmankuvallisista vaikutteista. Myös nainen menetti vapauttaan samoina vuosisatoina.
Islamin älymystö on menettänyt jotain oleellista 800-luvun hengestään. Mutta, miten saada se takaisin!
Islamin virallinen linja on tänään rauhaa rakastava. Terrorismi ei sen mukaan nouse islamista. Tämän läntinen, kristillinen kulttuuri haluaa uskoa. Länsi on myös avannut yhteiskuntansa yliopistoineen ja tutkimuslaitoksineen sekä mahdollistanut muslimien uuden nousun tieteen ja ihmiskunnan parhaaksi. Pakistanilainen Mohammed Abdus Salam, fysiikan nobelisti (1979), oli yksi islamin humaanin nousun airuita, vaikka virallinen islam ei häntä riveihinsä kelpuuttanutkaan.
Onko islamin todellisella, humaanilla luovuuden nousulla kuitenkin tietyt ehdot? Mitä kaikkea merkitsee paluu islamin kulttuurin juurille?
Kestääkö islam reformaation ja omat protestanttinsa, joista puolet olisi naisia? Musliminainen on toki tänäänkin kristityn sisarensa veroinen vaikuttaja - mutta lähinnä vain äitinä. Islam on miesten maailma.
Voisiko Cordoban siisteys ja Lontoon keskiaikainen pimeys olla todisteena miehisyyden eroista ja naisen läsnä-/ poissaolosta näissä yhteisöissä? Arvostiko muslimiyhteisö tällöin naista ja hänen erityislahjojaan jostain syystä kristittyjä enemmän - ja vaikuttiko tämä myös muslimimiehen omien lahjojen avautumiseen? Voisiko naisen mieheen nähden empaattisempi ja sallivampi olemus uudelleen esiin päästessään muuttaa islamia sallivammaksi, jarruttaa fanatismia ja edesauttaa demokratiaan! Nainen