...MUTTA KOLUMBUS OLI KRISTITTY

Huhtikuussa, 500 vuotta sitten, tehtiin sopimus, joka takasi varat Kristoffer Kolumbuksen huiman näyn toteutukseen. Jumala oli antanut hänelle tehtäväksi löytää uusi maa lännestä. Jumalan valtuuttamana hän pystyisi tuohon tehtävään.

Kolumbuksen matkan toteutumista pidetään yleensä vain seurauksena kehittyneestä tekniikasta navigoinnissa ja laivanrakennuksessa. Näin sävyttivät sanomaansa myös Tieteen Päivät Helsingissä juhliessaan Kolumbuksen merkkivuotta. Kuten kaikkiin vallankumoksellisiin käänteisiin ihmiskunnassa, kätkeytyy myös Kolumbuksen menestykseen ja sitä edeltäneeseen prosessiin jotain vielä oleellisempaa - henkinen ja hengellinen panos. Italian renessanssi lie antanut myös Kolumbukselle virikkeitä perinnöksi, mutta oleellisimmat vaikuttajat löytyvät kristittyjen parista.

1400-luku merkitsi käännettä kristittyjen lähetystyöhön. Islam oli ollut heitä vastassa etelässä vuosisatoja. Nyt sen valta kaupassa ja tieteissä oli murtunut ja sille oltiin antamassa lähtöpasseja myös Espanjassa.

Portugalin prinssi Henrik Purjehtija alkoi tällöin rakentaa laivastoa, erityisesti kristinuskon viemiseksi etelään. Samalla löytyisi ehkä meritie Intiaan. Hän perusti tutkimusmatkailun opinahjon ja palkkasi tiedemiehiä ja merenkulkijoita.

Matkat suuntautuivat silti vain etelään, lähellä Afrikan turvallista rannikkoa. maan tiedettiin olevan pallonmuotoinen, mutta oletus matkan lyhyydestä Intiaan Afrikka kiertäen oli paremminkin veruke kuin perustui tietoon matkan pituudesta pelottavan "maan äären" kautta.

Henrikin kuoltua koulua käymätön Kristoffer saapui Italiasta 1476. Hän oli toiminnan mies, mutta ymmärsi näkynsä toteuttamisen edellyttävän myös teoreettista tietoa. Majoittuessaan luostareissa, hänellä oli mahdollisuus vuosien ehtymättömään oipskeluun.

Fransiskaanien tuki

Kristofferin lähimpiin ystäviin ja opettajiin kuuluivat erityisesti fransiskaanimunkit, aikakauden pidetyimpiin kuuluvat kristityt. Heidän joukkkoonsa kuului tuolloin lisäksi myös monia Euroopan merkittävimmistä tiedemiehistä. Kristofferin on arveltu myös itse kuuluneen fransikaanien maallikkoryhmään, joihin monet liittyivät paetakseen aikakauden nousevaa moraalittomuuden henkeä. Kristofferin liitti joukkoon myös hänen sieltä saamansa tieteellinen apu. Fransiskaaneilta hän myös omaksui sen Raamatun lupauksen, että Jumala oli jakava salaisuuksiaan erityisesti lapsenmielisille.

Nuoren Kristofferin menestyys historian, teologian ja tieteen opinnoissa on herättänyt ihmetystä. Myös hänen kykynsä löytää kirjoista nopeasti oikeat ratkaisut pulmiinsa, on ollut poikkeava. Nopeaa kehitystä selittää osaltaan hänen lahjoistaan silmiinpistävin; kyky oivaltaa ja selittää epätavallisia luonnonilmiöitä - kuin intuition avulla. Tuo kyky tuli hänelle avuksi opintojen lisäksi myös itse merimatkalla.

Kristofferin näky uudestamaailmasta rakentui monista tekijöistä, mutta erityisesti Raamatun lupauksista. Kirkon miehiä rajasi heidän "oppineisuutensa", mutta Kristofferissa asuva lapsi oli uskossaan vapaa. Kirkko oli jopa valmis estämään hänen matkansa.

On mielenkiintoista, että Isaac Newtonissa, joka laajensi 200 vuotta myöhemmin ihmiskunnalle kristofferin tavoin vastaavasti fysiikan lainalaisuuksien maailmaa, on

löydettävissä vastaavia lapsen piirteitä. Faraday on kolmas ihmiskunnan historian suurista lapsenmielisistä löytäjistä. Hän laajensi maailmankuvaamme - edelleen, Newtonin mekanistisen maailmankuvan ulkopuolelle.

Kristofferin tavoin myös Newton koki Jumalan varanneen suuret ratkaisut erityisesti valitsemiensa henkilöiden löydettäviksi. Kristoffer sekä Isaac uskoivat kumpikin ymmärryksensä ja opintojensa menestyksen Pyhän Hengen työksi.

Myös pelottomuus purjehtia kauas tuntemattomaan nousi Kristofferin näystä ja uskosta. Raamatussa usein mainitut kaukaiset meren saaret ja tuntemattomat kansat, jotka ehkä löytyisivät matkalla Intiaan, ne tulisivat olemaan osa Kristofferin huimasti laajenevaa kristikuntaa.

Uudesta maailmasta saadut rikkaudet auttaisivat myös Jerusalemin vapautumiseen islamin käsistä. 500 vuotta myöhemmin kävi toki symbolisesti juuri näin!

Kiinalaisten rajattu maailma

Vaikka merkittävät löydöt tieteessä ja tutkimusmatkailussa syntyvätkin usein kuin sattumalta, sävyttää löytäjän olemusta, uurastuksen ja asiantuntemuksen lisäksi silti myös yksi tyypillinen luonteenominaisuus - usko tulevaisuuteen.

Kuten tiedon siirto viimeisen 700 vuoden aikana, niin myös tutkimusmatkailu on suuntautunut miltei yksinomaan kristitystä lännestä itään. Kristofferin löydön aikoihin kristityt ajoivat etevämmyydessä lopullisesti ohi muslimien, kiinalaisten ja koko muun maailman.

On merkittävää, että vaikka kiinalaiset keksivät mm. kompassin ja purjehtivat aina Afrikan itärannikolle asti, ei heistä silti ollut Kristofferin tapaisiksi löytäjiksi. Kiinalaisten, kuten myös intialaisten ajatusmaailma oli sidottu jaksolliseen, toistuvaan tapahtumaviidakkoon - loputtomiin toistuvien luonnonilmiöiden myötä.

Aasialaisen ajatuksia ohjasi paremminkin menneisyys kuin tulevaisuus. Mutta Kristofferin maailmaa sävytti Historian Jumalan sana, joka puhui paljon tulevaisuudesta.

Jos annamme lapsen luovuudelle sijaa myös omissa ajatuksissamme, löydämme mahdollisuuden tapahtumasarjalle, joka olisi muovannut koko maailmanhistorian huimasti toisenlaiseksi.

Huhtikuussa 1492 Ferdinand ja Isabella kirjoittivat ihmiskunnan erään kauaskantoisimmista sopimuksista Granadassa. Sopimuksen syntyyn rohkaisi myös se, että tammikuussa 1492 muslimit olivat Granadassa juuri luovuttaneet hallitsemastaan Espanjasta viimeisen alueen kristityille. Islamin vuosisatainen "uni" oli tuolloin jo alullaan.

Jos islam olisi pysynyt vahvana Espanjassa vaikkapa 50 vuotta pidempään ja joku huimapää olisi pyytänyt heidän rahoitustaan ja apuaan läntiselle purjehdukselle - mikä olisi ollut tulos?

Kristoffer ei olisi toki kristittynä tätä tehnyt, mutta Espanjan muslimeilla oli ollut itsellä pari vuosisataa aiemmin monia merkittäviä - aina Finnmarkin Abuwaan asti vaeltaneita tutkimusmatkaajia. Samaan aikaan heillä oli yksi aikakauden merkittävimmistä kauppalaivastoista, vaikka arabit eivät itse olleetkaan erityisiä merimatkaajia. Muslimilta puuttui vain näky!

Mahdollisuus, jota ei "annettu"

Ajatellaan, että tuo jatkoaika "olisi annettu" islamille ja lännestä kuuluneet uutiset olisivat

antaneet uutta polttoainetta hiipuvaan hiillokseen. Tuli olisi sytyttänyt islamin jatkosodan Uudelle mantereelle. Mitä islam olisi tänään? Mikä olisi maailman tilanne tänään jos sekä Etelä- että Pohjois-Amerikka olisivat islamin vallan alla?

Miten olisi käynyt maailmansodissa ilman Amerikkaa? Minkä vajeen Amerikan vahvan protestanttisen panoksen puuttuminen olisi aiheuttanut läntisen hengen muodostumisessa ja modernissa kristillisessä lähetystyössä? Olisiko ihmiskunnalla tänään huimasti tiedettä ja teknologiaa kehittänyttä Amerikkaa? Amerikasta tuli juuri uuden ajan tieteen perustan luoneiden protestanttien - kuten myös juutalaisten pakopaikka. Mistä apu olisi tällöin tullut vuosisatojen jälkeen, profetioiden mukaisesti kotiin palaaville juutalaisille, keskellä vihaa uhkuvaa arabileiriä?

Tänään, 500 vuotta Amerikan löytämisen jälkeen, islam on heräämässä. Paljon on tapahtunut sen nukkuessa. Uusi kehittynyt maailma, ja juuri Amerikka ovat nostaneet sen yhteisöt jaloilleen opetuksella, teknologiallaan ja ennen kaikkea jalostamalla heidän öljynsä. Muslimit hallitsivat maailman tieteitä vuosisatoja ennen kristittyjä. Miksi he menettivät johtoasemansa?

Aabrahamin Jumala on suvereenisti siunannut tämän perillisiä - Ismaelia ja arabeja, mutta erityisesti Iisakia ja juutalaisia sekä uuden liiton kautta kristittyjä. Ei liene outoa, että Kristoffer tulkitsi aikalaistensa tavoin myös "Luvatun maan" kuuluvan kristityille, sillä onhan vasta oma sukupolvemme alkanut "ymmärtää" - jo toteutuneesta - lupauksen koskeneen Juudaa.

Kaksi kuriositeettia, Israelin suojelijan löytyminen Amerikasta sekä Espanjan vallanvaihto keväällä 1492 ovat kuin sattumien leikkiä... ja toisaalta nämä, kuten myös tieteen johtoaseman siirtyminen muslimeilta kristityille ja juutalaisille, ovat samalla vääjäämättömiä osasia suuressa näytelmässä, jota Ismaelin ja Iisakin Jumala, historian Jumala, on luvannut itse ohjata. Ei ihme, että koemme Nietzschen tavoin olevamme huipulla. Mutta muistammehan, miksi Hänen oli lähetettävä Poikansa!