Tieteen päivät palauttivat mieliin länsimaisen kulttuurin kehityksen murroskaudet ja sen, miten ihmiskunta on sysäyksittäin siirtynyt uudella tavalla tiedostamaan ihmisarvon ja näkemään muutoksen tarpeen. Kristinusko nousi esiin esitelmissä tavan takaa - astuimme ulos antiikista.  

Jeesus - henkilönä, kuten myös kaiken sen kautta, jota hän opetti ja edusti on käynnistänyt suurimman murroksen historiassa. Tämä murros etenee ihmiskunnassa yhä - ja suomalaiset ovat olleet tässä mukana. Suomen lähetysseura juhli 140-vuotista toimintaansa tieteen päivien aikaan. Lähettien välittämä rakkaus mm. namibialaisille on oleellisesti nostanut tämän kansan itsetuntoa ja lopulta johtanut sen, kärsivällisyydellä, hallittuun murrokseen - itsenäistymiseen.  

Namibia on yksi tieteen päivien unohtaman murroksen helmiä. Tämä prosessi, joka käynnistyi Liberian itsenäistymisellä 1847, on johtanut jo yksin Afrikassa 40 yhteisön heräämiseen. Itsenäisten kansojen lukumäärä on 150 vuoden aikana miltei kymmenkertaistunut. Jeesuksen sana (Luuk. 21: 29-33) viikunapuun, Israelin, ja muiden puiden viherioimisestä nouskoon askarruttamaan!  

Suurimpia vaikuttajia tähän, etenkin afrikkalaisten yhteisöjen ajatustottumuksissa syntyneeseen murrokseen, on ollut uuden ajan kristillinen lähetystyö, jonka suuria nimiä olivat Livingstone ja Schweizer ja Martti Rautanen. Myös oman kansallistuntomme heräämiseen ja -hengen murrokseen 1917, vaikuttivat oleellisesti edeltävät hengelliset herätykset. Itsetunto ei herää ahdingon, vaan koetun rakkauden ja tunnustuksen myötä. Itsenäistymisen loppuvaihe toteutuu eri maissa eri tavoin - Israelin kohdalla ahdistuksessa vailla vertaa.  

Brittien kauppakomppanian orjuuttaman Intian itsetunnon herätti William Careyn osoittama rakkaus - rajattomasti työtä Intian hyväksi. Lisäksi hän vaati, että intialaisia oli koulutettava myös korkeakouluissa. Intialaisille piti opettaa myös läntisiä tieteitä ja lisäksi englanniksi. Orjakaupan lopettaminen oli Livingstonen, Careyn ja tämän Englannin parlamentissa olleen ystävän, Wilbeforcen työn tulosta. Intian länsimaistuminen käynnistyi lähetystyön hedelmänä. Careyn toive täyttyi l947, Intian itsenäisyyteen luotsanneissa Gandhissa ja Nehrussa - niin myös monen Afrikan johtajan kohdalla.  

Juuri, kun kristinuskon on oletettu menettävän lopullisesti merkityksensä - ja muutamien kristittyjen Euroopassa jo käännyttyä esimerkiksi islamiin - kristillisen lähetystyön todellinen nousu alkaa. Jeesuksen käynnistämän suureen murroksen kolmas vaihe on menossa - 900 vuotta 1. vaiheen päättymisestä - viikinkien rauhoittumisesta. Lähetystyön kohteet Afrikassa ja Aasiassa ovat heränneet 1980-luvulla vastuuseen. Näiden "kolmansien" maiden panos ohitti jo läntisen kirkon - ja protestanttilähettien määrä on nyt yli 200 000. Odotamme tämän murroksen hedelmiä!  

Päiviö Latvus