Katoaako Jumalan olemassaolon välttämättömyys maailmankuvamme selkiytymisen myötä? Dosentti Kari Enqvistin tavoin jo antiikin kiinalaiset uskoivat näin. 1800-luvun alussa Auguste Comte veti omat johtopäätöksensä tieteen huimasta kehityksestä, joka selkeytti maailmankuvaa - näin syntyi teoria postivismista. Hän koki ihmiskunnan kehittyneen nyt ymmärryksessä tasolle, jolla se voi unohtaa tuonpuoleisen, ja metafysiikan lopullisesti.
Rationaalisuus on Enqvistin johtotähti - mutta rationaalisuus edellyttää pysyvää herkkyyttä ja itsekritiikkiä. Galilein, Newtonin, Maxwellin ja Einsteinin, meille jäsentämä, yhä rationaalisempana avautuva kokonaiskuva humalluttaa. Suuret löydöt sokaisevat seuraavan sukupolven - harvemmin itse löytäjän. Näin kävi mm. newtonisoituneelle, Comten Ranskalle - ihmisjärjen ja aistiperäisyyden ylikorostuksen myötä. Ranska hävisi kilvan seuraavaan läpimurtoon, sähkömagneettisen ilmiön selvittämiseen, jonka tekivät britit; Faraday ja Maxwell. Galilein ja Newtonin tavoin myös he ihailivat luonnon mielekkyyttä - ja sitä, että juuri he saivat olla Jumalan välikappaleina. Einstein ei, insinöörinä, halunnut ensisijaisesti tutustua itse Suunnittelijaan, vaan paremminkin siihen, miten kaikki oli suunniteltu.
Rationaalisuus ei ole yksiselitteistä. Miksi juuri monoteistit ovat tehneet nämä läpimurrot - eivät kiinalaiset! Platon arvioi kaikessa olevaisessa olevan palasen siitä, mistä se oli peräisin. Onko juuri omassa rationaalisuudessamme jotain sen todellisuuden ytimestä, jonka ymmärtämiseen vain me olemme kyenneet luotsaamaan ihmiskunnan!
Voitokas ymmärryksemme on sidoksissa poikkeavaan minä- ja maailmankuvaamme - uskoon persoonallisesta Luojasta, myönsi ateisti, Kiinan tieteen historioitsija, Joseph Needham. Jean Paul Sartren mukaan: "Me kaikki olemme kristittyjä, tänäänkin. Radikaaleinkin epäusko on kristillistä ateismia. Se säilyttää kielteisestä voimastaan huolimatta ne johtavat ajatuskuviot, joiden juuret ovat löydettävissä kristillisyyden vuosisadoista, joiden perillisiä me joka tapauksessa olemme".
Tämän hetken tieteen kehitykseen vaikuttavat myös aasialaiset - ja tämä piirre hämää ateistin. Thomas Kuhnin paradigma-teoriaa soveltaen, uskon luonnontieteiden etenevän tänään Galilein, Newtonin, Faradayn, Maxwellin ja Einsteinin avaamia näkökulmia hyödyntäen. Modernin erooppalaisen - ja ateistin - tavoin myös aasialaisten on ollut helppo tulla edistämään tätä ns. normaalitiedettä.
Meidän tulisi nyt olla herkkiä. Usko mielekkäästi toimivaan Jumalaan on ollut tähän asti kehityksemme ehto - rationaalisuutemme kasvun ohessa. Keksinnölliset ja "rationaaliset" kiinalaiset olivat vuosisatoja ymmällä olevaisen edessä. He ovat ajatelleet, kuten Enqvist halunnee meidän kaikkien ajattelevan: "Jos Luoja on olemassa (ollen yksi näistä olennoista), hän ei ole voinut luoda olentojen kaikkeutta. Kaikki olennot ovat itsensä esineellistymiä. Ei ole mitään, mikä ei olisi itse itsensä luoma, eikä mikään riipu mistään toisesta. Luomisella ei ole herraa. Onko kukaan koskaan kuullut Taivaan puhuvan? .... laskematon määrä olentoja syntyy ja kasvaa; sanooko Taivas mitään?"
Needham selventää: "Ei niin etteikö kiinalaisten luomakunnassa olisi ollut järjestystä, mutta se ei ollut heille järjellisen ja olevaisen persoonan valmistama", ja tulkitsee, "etteivät kiinalaiset uskoneet ihmisen voivan käsittää vajavuudessaan jumalallisia, aiemmin määrättyjä lakeja".
Tieteemme perusta ei ole yksin helleenien viisaus tai protestanttinen rationaalisuus. Jo varhaisella keskiajalla juutalaiskristillinen maailmankuva valmisti tietä Galilein ja Newtonin