Toronton Wineyard - seurakunnan papit ovat löytäneet yhteisiä piirteitä "torontolaisuudesta" ja Wesleyn herätyksistä 1750-luvun Britanniassa. Monessa mielessä tuo pitää paikkansa, vaikka liikkeet ovatkin toisaalta hyvin erilaisia. Myös "Nauruherätyksen" ja Wesleyn herätysten sijoittumisessa aikansa sosiaaliseen ja hengelliseen miljööseen, on vastaavaa yhtäläisyyttä. Wesleyn oma hengellinen herääminen sattui aikaan, jolloin rikollisuus ja juoppous oli ennätysmäistä. Tällöin oli myös kyse koko Englannin kirkon ja kansan hengellisen elämän tulevaisuudesta. 

Älymystön kiusaukset 

Britannian älymystö kävi läpi valistuksen syntyprosessia - ja sen hedelmät näkyivät jo kansassa. Hume oli markkinoinut skeptisyyttä Wesleyn aikoihin asti - ilmeisenä ja terveenä vastareaktiona vuosisadan alun hurmahenkisyyden nousulle. Valistus oli muovannut britistä harkitsevan ja hillityn, jonka tunteita ilmaisi vain sentimentaalisuus l. ylitunteellisuus. Ranska lainasi brittien luoman valistusidean ja kehitti sen edelleen rationalismin traagisiin huipentumiin, vallankumoukseen ja kristinuskon mitätöintiin. 

Anglikaanikirkon jäsenissä oli kasvava määrä unitaareja - joille Jeesus oli yhä suuremmassa määrin vain opettaja - ja jotka olivat valmiit syvenevään dialogiin vieraiden uskontojen kanssa. Muiden anglikaanipappien asenne Wesleytä kohtaan oli näyttö rationalismin synnyttämästä täydellisestä innottomuudesta, joka hallitsi aikakautta. Kirkko oli kriisissä - ei yksin deistien ja unitaarien vuoksi. "Spiritualiteetista" ei toki ollut puutetta. Mystiikka voitti alaa jopa siinä määrin, että sen lieveilmiöt nousivat yhdeksi Wesleyn päähuolista. 

Sitten puritaanien vallankumouksen 1600-luvulla, Britannia ei ollut kokenut mitään niin mullistavaa kuin Wesleyn kohdatessaan. On väitetty, että Wesleyn herätyksen tuoma muutos briteissä varjeli maata siitä verilöylystä, johon Ranska joutui. Britit avautuivat kohtaamaan lähimmäisensä. On myös ilmeistä, että teollisen vallankumouksen luova energia syntyi merkittävästi tämän vapautumisen myötä, herätysten vanavedessä. 

Psykologit ovat todenneet uudestisyntymisen herättävän tahdonvoimaa ja määrätietoisuutta yksilöissä, persoonallisen sisäisen ykseyden samalla kasvaessa. Henkilö kokee muutoksen myös psykosomaattisena vapautumisena. Parannuskehoitusten lisäksi Wesleyn saarnat olivat selkeää opetusta. Hän näki kristittyjen rajattomat mahdollisuudet elämänsä edistämiseen ja rohkaisi heitä työttömyydestä yritteliäisyyteen. 

Tunteilla tunteita vastaan 

Wesleyn työ johti hänet tietämättään, osin myös tietoisesti, brittien ajatusrakenteiden ja tottumusten suman selvitysmieheksi. Yrityksistään huolimatta britti ei ollut sisäisesti vapaa. Wesley tunnisti brittien ylitunteellisuuden ja sen haitat. Puolustaakseen kristinuskoa Humen teorioita vastaan, inhimillinen tunteilu oli saatava kuriin. 

Tunteellisuus oli myös puritanismin lieveilmiö, jota vastaan puritaanireformaatttorit olivat taistelleet jo kauan. Se oli heistä yleensä vain mekaanista, pyrittäessä osoittamaan merkkiä Pyhästä Hengestä. Wesley suojautui hurmahenkisyyttä vastaan opettaen "harkitun tulisesti" luottamusta juuri tunteisiin, yhdystienä Jumalan luo - kristillisen dogmatiikan puitteissa. Hän osoitti näin samalla kristinuskon tahdon uskonnoksi. 

Wesley hyökkäsi myös mystiikan aaltoa vastaan, vaikka hänellä ei ollut vähäisintäkään epäilystä Jumalan suorasta toiminnasta ihmisten keskuudessa. Mystiikka pyrki hänen mukaansa hurmahenkisyyden tavoin päämääriin ilman Raamatun antamia ohjeita. 

Oman aikamme skeptisyys 

Torontolaisuus syntyi aikana, jolloin marxilaisuus - yksi valistuksen hedelmistä sekin, oli juuri vaivautunein ilmein arkistoitu. Mutta ne hedelmät, joita viimeisen sukupolven muutosprosessi - myös marxilaisuuden kylvö - on meissä saanut aikaan, hallitsevat yhä olemustamme. Olemme yhä valistuneempia, yhä skeptisempiä, meissä on yhä vähemmän sydämen vallankumoukseen valmista yksilöllisyyttä. 50-60-luvuilla olimme vireitä, tuottoisia puritaaneja - tänään kylläisiä kuluttajia. Psykologi Riesman määrittelee näin juuri muutoksen "sisältä ohjautuvasta tuotteliaasta puritaanista ulkoaohjattuun kuluttajaan". Päinvastainen muutos tapahtui briteissä, kun he käynnistivät teollisen vallankumouksen. 

"Aikakauden henki" vaatii Wesleyn lääkkeitä minäkuvamme korjaamiseen. Olemme tuuliajolla, toisaalta järjen, toisaalta yli järjen käyvien kysymysten määräillessä meitä. Brittitiedemiehet palasivat vuosikymmeniksi puritaanien luomasta mekaanisesta mallista materian animointiin - teoriaan vitalismista - koska luonnon prosessit olivat niin käsittämättömän monimutkaisia. Oman aikamme taiteilijat ovat hapuilemassa takaisin animistisiin maailmanselityksiin ja älymystö viehtymässä aasialaisiin uskontoihin - papisto taas unitarismiin. Wesleyn Britanniasta löytyy lukuisia, meille tuttuja piirteitä - aina mystiikasta työttömyyteen. 

Torontolaisuus ja herätyksen esanssi 

Sitten viimeisten suurten herätystemme olemme lionneet liian pitkään "vanhan kertaamisessa" - kirjain on kuolettanut. Olemme niin läheistemme sitomia, käytöksemme ja yhteisömme niin steriilejä, ettei Pyhän Hengen "luova häirintä" meitä tavoita. Nauru- ja itkuherätys on noussut meidän aikamme virittäjäksi. Jos se saisi luterilaisen kääntymään penkissään ja keskustelemaan naapurinsa kanssa hengellisestä kokemuksestaan, se merkitsisi todellista muutosta "kirkossa 2000". Jos tunteiden vapautuminen rohkaisisi papin rukoilemaan useammin spontaanisti, se antaisi toivoa kirkkomme tulevaisuuteen. 

Tunteiden vapautumisen myötä meillä olisi yhteys Wesleyn visioon, mutta tunteissa ei ole kaikki. Torontolaisuudessa aistillisuudella on arveluttavan hallitseva osa. Sentimentaalisuuden läheisyys on ilmeinen. On kyseenalaista synnyttääkö se tahtoihmisiä tai yksilöllisyyttä, kuten Wesleyn parannussaarnat tai omat herätysliikkeemme - kansallisen heräämisemme avaintekijät. Vaikka Raamatun opetus kuuluukin oleellisesti torontolaisuuteen, siltä puuttuvat karismaattiset opettajat, jotka välittäisivät sen todellisen esanssin, jota Wesleyllä ja Whitefieldillä oli. Toronton tunteita koskettava ilmiö on joka tapauksessa pysäyttänyt meidät tutkimaan oman olemuksemme ja yhteiskuntamme moninaista aneemisuutta ja Wesleyn herätyksen mahtavia kosketuspintoja. Missä on oma vallankumousmiehemme, jolle ei enää riitä pelkkä valistus? 

Päiviö Latvus