Uusi Tie 28.7.01

Suhde Luojaan 
avaa tieteen mahdollisuudet 
                                                                                  Jorma Pihkala
 

Lukiessani Päiviö Latvuksen kirjaa "Ymmärryksen siivet, 
Miksi tiede on länsimaista?" olen joutunut kyselemään, 
mikä on saanut diplomi-insinöörin kasvamaan tieteenhis- 
torian ja laajemminkin kulttuurihistorian teräväksi ja uria 
aukovaksi analyytikoksi, jonka hypoteesia ja ajoittain henkeä 
salpaavan laajaa tietämystä kulttuurihistorian huippuasian- 
tuntijat arvostavat korkealle. 
 

Latvuksen perushypoteesi on, että tieteen kehitys ja sen taantumat ovat 
vahvasti sidoksissa siihen, missä määrin kussakin aikakaudessa ja 
kulttuurissa ovat päässeet toteutumaan Jeesuksen sanat, että vain lapsen 
kaltaiset pääsevät sisälle Jumalan valtakuntaan.
    Raamatun luomiskertomuksesta voimme päätellä, että tiede ja tutkimus 
kuuluvat luomisen perusteella ihmisen perustehtäviin. Kun Jumala oli luonut miehen, hän toi miehen luo kaikkinaisia luomiaan eläimiä, jotta tämä antaisi niille nimet. Nimen antaminen on seuraus jonkin uuden löydön tekemisestä tieteen ja tutkimuksen alalla. 
    Ihmiselle annettu tehtävä tutkia ja hyödyntää Jumalan luomakuntaa sen 
"viljelemiseksi ja varjelemiseksi" on yhä voimassa. Tutki ympärilläsi 
olevaa Jumalan luomaa! Tee se lapsen herkkyydellä ja avoimuudella ja 
tiedosta samalla, että voit tehdä kaiken sen turvallisessa suhteessa 
Jumalaan, joka on luonut kaiken. Niin sinulle avautuu uusia, kiehtovia ja 
sydäntä riemastuttavia näköaloja Jumalan, suuren Luojan valtasuuruuteen ja hänen valtakuntaansa luonnon piirissä. Latvuksen kirja on esimerkki tästä. 

Koti on edellytys 
tieteenharjoitukselle 

Pelkkä luonnon tutkiminen ei kuitenkaan riittänyt miehelle. Tieteen 
tekemiseen hän tarvitsi vierelleen naisen, puolison ja lastensa äidin. 
Naisen suuri tehtävä miehensä rakastajana, lasten synnyttäjänä ja 
kasvattajana on aivan ratkaiseva siinä prosessissa, jossa Jumalan luonnon salaisuudet voivat avautua ihmisille. Tämän tehtävän suurenmoisuus näyttää monien aikamme naisten silmistä kadonneen. 

Latvuksen mukaan tieteen ja tutkimuksen harjoittaminen on prosessi, jossa tarvitaan vapaa, kannustava ja rohkaiseva koti. Valtavirran ajatusten kanssa ristiriidassa olevan uuden löydön saattaminen muiden lahjaksi vaatii rohkeutta ja vapautta, johon koti voi antaa eväät. Mutta samainen koti voi myös murskata sen vapauden joko orjuuttamalla jäseniään pakkopaitoihin tai 


tuhoamalla jäsentensä keskinäisen luottamuksen ja uskalluksen hillittömällä elämällä. 
    Tieteen harjoittamisen edellytyksiin ei kuulu pelkästään erilaisuutta, 
lahjoja ja uteliaisuutta kannustava kodin vapaus, vaan myös uskollisuus ja puhtaus, jotka luovat kodin turvallisuuden. 
    Jumalan luomisessa antamat tehtävät niin luomistöiden tutkimuksen kuin kodin suhteen turmeltuivat syntiinlankeemuksen seurauksena, ja ne molemmat ovat jatkuvasti synnin alaisuudessa. Mutta tehtävät ovat edelleen olemassa. 
    Latvuksen tutkimuksen mukaan niissä kulttuureissa ja niinä aikakausina, joissa nämä luomisen kaksi peruselementtiä ovat päässeet edes lyhyeksi ajaksi oikeisiin suhteisiin, uusi tietämys, tutkimus ja todellisuuden 
laajempi hahmottaminen ovat ottaneet merkittäviä edistysaskeleita. 
Toisaalta ajanjaksot, joissa koti on joutunut tyrannian valtaan, ovat 
merkinneet jopa vuosisadoiksi pysähtyneisyyttä tai jopa taantumista. 

Turvallista tutkia 

Suhde luontoon ja toiseen ihmiseen eivät kuitenkaan ole riittäviä syitä 
sille, että joinakin aikakausina perinnöllinen lahjakkuus pääsee 
kukoistukseen ja joinakin ei. Latvus korostaa, että ratkaisevan elementin 
tuo suhde itse Luojaan. 
    Jos luonnon taustalla synnin pimeydestä johtuen nähdään maagisia voimia tai kauhistuttavaa kohtalonomaisuutta, tuloksena on joko shamanistis-maagista yritystä selviytyä arvaamattoman kanssa tai pakoa oman sielun syvyyksiin torjuen koko ulkoisen todellisuuden harhana. 
    Vasta kristillisen uskon tuoma turvallinen suhde rakastavan Isän ja hänen lapsensa välillä voi luoda sellaiset maailmankuvalliset edellytykset, 
joiden keskellä luonnon tutkiminen on turvallista, haasteellista ja 
mielekästä. Se on pureutumista syvemmälle Jumalan valtakunnan salaisuuksiin luonnon piirissä. Näin hengellisen elämän löytyminen ja lapsenkaltainen avoimuus Jumalan ilmoitukselle avaa tien myös luonnon salaisuuksien tutkimiseen. 
    Latvuksen mukaan se, miten kristillinen seurakunta on toteuttanut Jumalan luomistahtoa ja vaikuttanut kulttuurien kehitykseen, on paljolti sidoksissa siihen, missä määrin se on kulloinkin sitoutunut alkuperäiseen uskoonsa ja missä määrin taas vallitsevaan kulttuuriin. 

Historiaan 
pohjautuvaa apologiaa 

Latvuksen kirja on syvimmiltään apologeettinen eli uskoa puolustava. Hän ei tyydy vain viittaamaan epämääräisesti, että tiede on kehittynyt parhaiten läntisen kristikunnan parissa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Hän käy valtavassa materiaalissaan - joka on yli 10 vuoden, ajoittain kokopäiväisen, tutkimustyön tulosta - läpi noin 2500 vuoden historian eri kulttuuripiireissä. Hän testaa lähes luonnontieteellisen menetelmän tarkkuudella hypoteesiaan mitä moninaisimmissa olosuhteissa. 
    Historiaa läpikäydessään häntä vaivaa tyypillinen luonnontieteilijän pelko siitä, että yksikin hypoteesin kanssa ristiriidassa oleva tosiasia kykenee kaatamaan parhaankin teorian. Tuo arkuus pitää Latvuksen nöyränä. Hän tiedostaa erittäin hyvin, että historian prosessit ovat usein äärimmäisenmonimutkaisia ja jopa arvaamattomia. Kaikesta huolimatta hän kykenee näkemään historian kulussa punaisen langan, mikä kertoo hänen lujasta 


uskostaan hyvän Jumalan lopulliseen hallintavaltaan. 
    Niin, mikä teki diplomi-insinööristä historian tutkijan? Käsittääkseni 
Päiviö Latvuksen oma vahva kristillinen usko ja hänen suurenmoinen 
tukijansa, Inkeri-vaimo. Hänen synnyinkotinsa osuutta ei myöskään pidä 
vähätellä, sillä samasta kodista on noussut muutakin lahjakkuutta.
Luultavasti hänen ja Inkerin yhteiset vuodet "salaperäisessä" Aasiassa, 
ovat olleet merkittävä kimmoke tälle tutkimusprojektille. Idän 
ihmismassojen ja kulttuurien kovin myöhäinen herääminen länsimaisen tieteen omaksumiseen ja koko idän syvästi erilainen ajattelutapa ovat vaatineet Päiviö Latvusta käymään "härkää sarvista kiinni". 
    En voi muuta kuin onnitella häntä valtavasta urakasta. Suosittelen 
lämpimästi kirjamöhkälettä (510 sivua) kaikkien valveutuneiden ihmisten 
luettavaksi. Valtava asiamäärä ei välttämättä ihan ensimmäisellä istumalla avaudu, mutta kirjan läpikäyminen avaa silmiä ja on erittäin palkitsevaa. 
    Asioihin vähemmän perehtyneen lukijan vaivannäköä helpottaisi, jos 
seuraavaan painokseen saataisiin lyhyet selitykset yleisimmin käytetyille 
termeille. Odotan mielenkiinnolla myös Latvuksen jatkotyöskentelyä. 
Rukoilen hänelle voimia ja uskallusta jatkaa syväkyntöään tiedon merellä.