Luonnonmysteerien tuolla puolen

"Luoja voidaan olettaa tarpeelliseksi niin kauan kuin uskomme, että kaikella on ollut jokin alku", mutta "miksi

nähdä tämä olemassaolon vaiva?" Stephen Hawking

Stephen Hawkingin ihailijajoukko kasvaa - odottaen kärsimättömänä kaiken selittävän yhtenäisteorian ilmestymistä. Johtaako Hawkingin rohkea, lineaarisen ajan ja Luojan hylkäävä teoria syvällisempään luonnon lainalaisuuksien tuntemiseen?

Tieteen historiasta on löydettävissä merkkejä paremminkin siitä, että ratkaiseviin läpimurtoihin on päästy juuri päinvastaisista syistä. Voisiko Hawkingin ajatuskuva Luojattomasta maailmankaikkeudesta aikanaan heikentää rationaalisuuttamme ja jopa pidättää meidät seuraavasta suuresta läpimurrosta!

Hawkingin maailma on kuin sukua Laplace'n nerokkaalle, mutta jäykistyneelle maailmankuvalle, niin myös antiikin välttämättömyyksien maailmalle. Ajatus maailmasta ilman Luojaa oli tuttu jo materialisti Demokritokselle. Oliko juuri inhimillisen viisauden korostus muovannut joonialaisen Ksenophaneen 200 vuoden takaisesta Jumalasta, rajallisen, välttämättömyyksien kahleissa painiskelevan Demiurgin ja liki persoonattoman Logoksen? Ksenophaneen Jumala oli yksin vastuussa kaikesta olevaisesta - Mieli, joka oli luonnon viisauden lähde. Hänessä oli vielä jotain, aivan kuin Jahveen rinnastettavaa suvereeniutta. Degeneroituiko helleenien Jumala ihmisviisauden kustannuksella?

Kiinalaisten luonnontieteen kehitys jäykistyi samoihin aikoihin helleenien tieteen kanssa. Kiinalaisilta on puuttunut siitä lähtien motivaatio syvälliseen fysikaaliseen tutkimukseen. He ovat halunneet pysyä erossa länsimaisesta tieteestä aina 1900-luvun alkuun asti.

Kiinan luonnontieteen jäykistyminen ajoittuu maailmankuvalliseen muutokseen, jossa metafysiikka ja taivas kadottivat merkityksensä. "Jos Luoja on olemassa - ollen yksi näistä olennoista - hän ei ole voinut luoda olentojen kaikkeutta. Kaikki olennot ovat itsensä esineellistymiä. Ei ole mitään, mikä ei olisi itse itsensä luoma, eikä mikään riipu mistään toisesta. Luomisella ei ole herraa." 1000-luvun ajattelija sanoi saman entistä selvemmin: "Onko kukaan koskaan kuullut Taivaan puhuvan?" "Neljä vuodenaikaa tulevat kukin ajallaan ja laskematon määrä olentoja syntyy ja kasvaa; sanooko Taivas mitään?"

Kiinan tieteen tulkitsija Joseph Needham paljastaa: "Ei niin, etteikö kiinalaisten luomakunnassa olisi ollut järjestystä, mutta se ei ollut heille järjellisen eikä olevaisen persoonan valmistama." Needham tulkitsee, "etteivät kiinalaiset uskoneet ihmisen voivan käsittää vajavuudessaan jumalallisia, aiemmin määrättyjä lakeja".

Näin ajatteli myös Platon - siitä huolimatta, että hän ymmärsi luonnon rakentuneen matemaattisesti. Luonnon lainalaisuuksien hyödyntäminen ei ollut helleeneille edes mielekäs ajatus - mekanistisesta maailmankuvasta huolimatta.

Tukehtuiko antiikin nerous vääjäämättömästi kehittyneen maailmankuvansa siteisiin, jonka ilmentymiä olivat stoalaisuus ja epikurolaisuus? Antiikin kaoottinen uskonnollisuus, mutta myös luonnonilmiöiden herättämä pelko sai aikoinaan Epikuroksen pakenemaan oppiin jossa hallitsi yksin järki. Myöhäisantiikissa lähinnä pelko johti yritykseen ymmärtää luontoa. Epikuros totesi kohta kuitenkin murheekseen, että valitsemastaan materialismista huolimatta kosmoksen liikkeet vaikuttivat yhä jumalaisilta ja jäivät näin myös muiden nerojen ajatusten vangitsijoiksi. Helleenien, ja etenkin hellenistien ajatuksia sävytti kuva luonnosta, jonka oikkuihin ihmisen oli vain pelolla alistuttava. Myös Lucretiusta ahdisti, muuten "oivallisen materialismin" determinismi.

Ksenophaneen jumalakuva näyttää sittenkin paremmin ylläpitävän rationaalisuutta - puhumattakaan Jahvesta, joka suvereenisti oli luonut jopa itse materian. Materia itsessään ei ollut paha, kuten gnostikot ja uusplatonistit väittivät. Paha oli ihmisen tahdossa, ilmeten mm. ihmisen sokeassa itsejumaloinnissa.

Luonnon lainalaisuudet eivät auenneet materialisteille, mutta kylläkin muslimeille ja etenkin kristityille ja juutalaisille joille jumalallinen ilmoitus ja metafysiikka merkitsivät kulttuurin ydintä. Sitä fysikaalista maailmankuvaa koskevaa ajatusratojen kehitystä, joka lähti Philoponoksesta ja Galileista, päätyen James Clerk Maxwelliin ja Albert Einsteiniin hallitsivat lineaarinen ajankuva ja kaikkivaltias Jahve.

On paradoksaalista, että rationaaliset kiinalaiset eivät koskaan päässeet eroon magian pelosta, kun taas siinä prosessissa, jossa kuuluisa protestanttinen rationaalisuus syntyi, luonnonmagia hävisi lopullisesti omasta ajatusmaailmastamme. Kiinalaiset keksivät magnetismin sekä kompassin, mutta eivät koskaan edenneet luonnontieteissä magnetismin ja sähkön "tuonpuoleiseen" maailmaan. Niinpä Aasian kehitys käynnistyikin vasta kun aasialaiset olivat valmiit identifioitumaan "länsimaiseen rationaalisuuteen".

Max Weber arvioi konfutselaisten vain sovittautuvan järkiperäisesti maailmaan, kun taas kristityn puritaanin rationaalisuus merkitsi järkiperäistä maailman herruutta. Rationaalinen selvyys yhdistyi Weberin mukaan niin puritaaneissa, kuin munkeissakin valtavaan innostukseen, joka puuttui täysin konfutselaisilta. Kiinalainen ilmaus "sivistynyt mies ei ole työkalu" merkitsi, että hän oli tavoite itsessään. Chu Hsi, uuskonfutselaisuuden luoja, arvioi kuin platonisti, että jokaisesta itseään kehittävästä tulee pyhimys. Kristitty, askeetikkonakin, sen sijaan toivoi voivansa olla vain Jumalan työkalu - tässä hän etsi arvoaan.

Modernin fysiikan portiksi voidaan sanoa sitä 1800-luvun prosessia, jossa Maxwellin sähkömagneettinen kenttäteoria syntyi. Newton vielä tutki vain kappaleiden mekaniikkaa, materiakeskittymien keskinäistä voimavaikutusta, mutta Maxwellin ryhmä tähtäsi uuteen ulottuvuuteen. Sähkö- ja magnetismi-ilmiön tutkimisen myötä ryhmä löysi näiden synnyttämät materian ulkopuoliset kentät. Maxwellille materia oli vain energiaa vastaanottava, säilyttävä ja lähettävä astia. Paradoksi on se, että teoria yhtälöiden muodossa, ei kiinnostanut muita fyysikoita vuosikymmeniin. Yhtälöt eivät sisältäneet mitään konkreettista - ne olivat kuin maagiset apuvälineet, jotka vain johtivat oikeaan ratkaisuun. Harva fyysikko kykeni edes lukemaan saati ymmärtämään Maxwellin tekstiä.

Vaikka teoria ei kyennyt ratkaisemaan aineen olemusta atomitasolla, se oli niin täydellinen, että sen uskottiin antavan vastauksen kaikkeen klassisessa fysiikassa. Lopulta juuri teoriassa ilmenneet muutamat pienet aukot johtivat 50 vuodessa atomiongelman ratkaisuun uudella syvällisellä tasolla.

Maxwellin läpimurto perustui 40-vuotiseen tutkimusprosessiin; Michael Faradayn ja William Thomsonin (lordi Kelvin) työhön. Miltei kaikki nykyisistä sähkölaitteista, generaattoreista kännykkään, hyödyntävät tavalla tai toisella Faradayn oivalluksia - niin myös Kelvinin ja Maxwellin konstruoima kenttäteoria. Brittikolmikon yhteinen työkalu oli metafysiikka ja heitä yhdisti poikkeavan vahva, avoin usko kristittyjen Jumalaan. Maxwell koki Newtonin tavoin, että tiedemies voi olla Jumalan työtoveri - osana suurta suunnitelmaa. Hän arvioi silti vain kristityn olevan vapaan tutkimaan luomakuntaa ilman "pyhäinhäväistystä", johon panteisti voisi tässä kokea syyllistyvänsä.

Näiden herkkien, jopa ujojen nerojen ajatustyötä sävytti huima rohkeus ja "arka rationaalisuus". Johtava agnostikko John Tyndall kirjoitti voittoisalle Faradaylle: "Ajattelen usein, että hyvän kristityn ominaisuudet ovat juuri niitä, jotka ovat oleellisia tiedemiehille, joiden on ennen kaikkea tultava 'kuin pieniksi lapsiksi'."

Kelvin taas koki, että Jumala ei ollut ainoastaan luonut ihmismieltä juuri soveliaaksi ja halukkaaksi ymmärtämään luontoa, vaan Hän kykeni myös puuttumaan ihmisen ajatuksiin. Hän koki ajatuksiensa ohjautuvan "määrättyyn suuntaan" läpi pitkien prosessien, kuin jonkun

järjestelemänä. Tämä kokemus lie analoginen Einsteinin ajatukselle "suunnasta", jonka tämä koki ohjanneen oman hypoteesinsa kehitystä suhteellisuusteoriasta.

Ranska oli vallankumouksen aikaan vielä tieteen johtava maa, mutta Laplace'n Ranskan materialistinen linja sinetöi vuosikymmeniksi Ranskan tieteellisen luovuuden. Ranska oli humaltunut Newtonissa ilmenneestä ihmisen neroudesta ja hänen mekanistisesta maailmankuvastaan. On kuvaavaa, että ainoastaan Laplacen linjan, newtonismin vastustajat Ampére, Fresnel ja Fourier antoivat briteille oleellisia virikkeitä.

Rationalismin henkeä kuvaa myös Helvetiuksen lupaus tuottaa tarvittava määrä suurmiehiä tehokkaan kasvatusohjelman keinoin. Helvetiuksen suurmiehiä ei kuitenkaan ilmestynyt ja entisetkin hävisivät pian hänen kuoltuaan. Ranskan kansa sen sijaan humaltui - 50 vuodeksi - mesmerismistä, joka jacobineille kelpasi jopa yhdeksi tieteen perustoista.

Huolimatta valistuksen ja vallankumouksen aikakaudesta, joka synnytti mm. positivismin, Ranskan opetuslinja muistutti silti kiinalaista alistumista. Koska ilmiöiden käyttäytymisen analysointi paljastaa luonnon lait, tutkijoita suorastaan varoitettiin kaikista ilmiöiden alkusyiden tutkimisesta. "Aistit ovat ainoat apuvälineemme - niiden antaman kuvan tuolta puolen emme käsitä mitään". Järjen palvonta oli palauttanut Ranskaan antiikin materialistisen hengen

On hämmästyttävää, että juutalaiselle Einsteinille "maailman ikuinen mysteeri on sen ymmärrettävyys... se on ihme." "Tietämyksemme lisääntymisen myötä tämä ihme tulee yhä syvemmäksi." Tiede oli Einsteinille itse asiassa metafysiikkaa.

Hawking joutuu kysymään modernin fysiikan löytöjen äärellä:"Mikä puhaltaa hengen näihin yhtälöihin!" Ludwig Boltzmann huudahti aikoinaan Maxwellin yhtälöiden äärellä: "Jumalako nämä on kirjoittanut!" ja Heinrich Herz: "Emme voi paeta tunnetta, että näillä yhtälöillä on todellisuus ja älykkyys itsessään, että ne ovat viisaampia kuin me olemme, jopa viisaampia kuin keksijänsä, ja että me saamme niistä enemmän irti kuin mitä niihin on alunperin sijoitettu."

"Miksi maailmankaikkeus ylipäänsä välittää olla olemassa siihen minulla ei ole vastausta," huokaa Hawking - yhtä hämmentyneenä kuin Faradayn innovatiivisyyttä ihaillut Tyndall. Platon arveli, että "on vaikea tehtävä löytää tämän universumin tekijä ja isä, ja hänet löydettyään, on mahdotonta ilmoittaa häntä koko ihmiskunnalle". Jo Paavali opetti ateenalaisille, että kristityt tuntevat Hänet - ja Paavalin työ jatkuu tänään Kiinassa.

Päiviö Latvus

Julkaistu:

Yliopisto 7/98